sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

FANNIN HUONEESSA

Rouva Jonesin nuorimmaisen huoneessa on kamalasti kaikkea.
Leluja, kirjoja...

Koitan kovasti järjestää mutta eihän siitä mitään tule. Onko sellaisia siistejä lastenhuoneita olemassakaan?










XXX Mrs Jones

6 kommenttia:

Rillo kirjoitti...

Voin kertoa, että ainakaan meillä ei ole ikinä siistejä lastenhuoneita. Tai ehkä olisi, jos en päästäisi lapsia niihin. =)

Yritän aina laittaa esille niitä äidin mielestä kivoja juttuja, mutta lasten suosikit onkin eri jutut.

Fannin huone näyttää minusta ihan aarrearkulta, kun on niin paljon hienoja juttuja joka puolella.

Helinä kirjoitti...

Tosi kivaltahan tuolla näyttää. Ei varmasti kovin usein osu nappiin äidin ja lasten mieltymykset. :) Ei edes tätin viemiset usein kiinnosta lapsia vaikka kuin tietäis mikä on just in. :) heh*

Kaisa Palomäki kirjoitti...

Ihanaa silmänruokaa koko huone pullollaan. :) Varmasti kotoinen soppi leikkeihin.

Viimeisestä postauksestani löytyy rouvalle pieni haaste, jossa pääsee kaivelemaan kaappien uumenia. :)
t. Kaisa

Sisustusliike nougat kirjoitti...

Juu ei Jonna siis ole siistejä lastenhuoneita, ei ainakaan meillä...15 min ison raivauksen jälkeen tavarat on taas levällään. Mut hei positiivista, poika haluaa että huoneen yksi seinä maalataan kalikkimaalilla, ihan itse tämän ilmotti;) nyt vaan pitää valita se sävy...

Minna kirjoitti...

Siisti lastenhuone on oxymoron.

Tuo huone näyttää kuitenkin ihanalta, runsaalta, ja tavaroille on paikkoja jonne ne voisi laittaa. Meillä on lastenhuone(et) vasta sisustusvaiheessa, johonkin tuollaiseen haluaisin päätyä: ihanaa runsautta, lokeroita ja paikkoja tavaroille, kuoseja ja värejä jotka ovat samanaikaisesti lapsenomaisia mutta kuitenkin sellaisia, että kelpaisivat aikuisellekin ainakin jossain määrin. Lastenhuoneesta pöllin jo verhot keittiöön, ja sellaista lastensisustuksen mun mielestä pitää ollakin, että sitä voi käyttää myös muualla kotona.

Aikku kirjoitti...

Lastenhuoneet olivat aikoinaan siistejä verrattuna teinityttöjen huoneisiin. Siinä sai huokaista monena päivänä...